maanantai 30. kesäkuuta 2014

Suklaakeksit!


Päätin eilen tylsistyksissäni leipoa jotakin ja kaivoin äidin reseptivihkon esille. Sieltä löytyikin loistava ohje suussasulaville suklaakekseille!

Resepti noin 30 keksille:
500 gr voita/margariini
11dl vehnäjauhoja
4rkl kaakaojauhetta (itsekäytin leivontakaakaota mutta tavallinenkin käy)
6 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2dl sokeria
 l dl tomusokeria
2dl fariinisokeria
4 kananmunaa
200gr maitosuklaata (käytin Fazerin sinistä)
200gr tummaa suklaata (käytin Taloussuklaata)

- Sulata voi. Lisää sulaneen voin joukkoon sokerit (tavallinen,tomu,fariini) ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon munat ja vatkaa voimakkaasti.

- Ote erillinen kulho johon sekoitat jauhot, leivinjauheen, kaakaon ja suolan. Sekoita jauhoja. Lisää jauhoseos munasokeri seokseen samalla voimakkaasti vatkaten.

-Murskaa suklaa pieniksi paloiksi tai osta valmista suklaarouhetta. Itse laitoin suklaat paloina pakastepussiin ja nuijin ne lihanuijalla (:D).

-Nostele taikina ruokalusikoilla pellille. Jätä leviämis varaa, sillä keksit kasvavat melkoisesti paistuessaan.

-Paista uunissa 180 asteessa noin 12-15 minuuttia. Jos haluat "mud cake" tyylisen sisuksen paista vain 10 min. Nauti hyvässä seurassa!


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Sairaalareissu

Mun kesälomaan kuuluu joka vuosi sama perinne, ainakin kerran ollaan yö sairaalassa eikä se perinne katkennut myöskään tänä vuonna. Mua on yli kaksi viikkoa vaivanneet sietämättömät päänsäryt, tajunnanmenetykset, oksentelut ja hahmotuskyvyn vaikeudet. Oon rampannut terveyskeskuksessa oikeastaan päivittäin erilaisissa tutkimuksissa ja kokeissa. Vihdoin neljännen lääkärireissun ja yhden polilla vietetyn yön jälkeen sain lähetteen Hämeenlinnaan neurologisiin tutkimuksiin. Tähän mennessä oli kokeiltu särkylääkkeitä, hierontaa, lihasrelaksantteja, lepoa jne mutta mikään ei tuntunut auttavan.

Torstaina 26.6 sain soiton Hämeenlinnan pääneurologilta joka käski kiireesti tulemaan tutkimuksiin, koska oireet viittasivat aivojen verenkiertohäiriöön. Hämeenlinnaan saavuttaessa pääsin melkein suoraan neurologille, jossa vietinkin yli tunnin tehden erilaisia hahmottamista ja tasapainoa vaativia tehtäviä, jonka jälkeen otettiin muutamat verikokeet. Siirryimme ensiapu osaston puolle vuodepaikalle odottelemaan lisäohjeita. Tässä vaiheessa vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja kanyyli laitettiin valmiiksi varjoainetta varten. 

Sitten seurasi yksi inhokki vaiheistani: magneettikuva! Tutkimushan ei itessään satu eikä tunnu epämukavalta, mutta se ahdas putki johon sut laitetaan aiheuttaa itselleni suunnatonta ahdistusta ja ahtaanpaikan kammoa. Onneksi nyt kuvattiin vaan pää enkä joutunut "syvälle" sinne putkeen, joten olo oli huomattavasti vapautuneempi. Kuvauksen jälkeen odotettiin kolme ja puoli tuntia tuloksia, josta ei selvinnyt mitään muuta poikkeavaa kuin kysta vasemmassa poskiontelossa. Jäin sairaalaan tarkkailtavaksi ja kiputiputukseen yöksi ja aamulla sain neurologin arvion jälkeen lähteä kotiin. Sairaslomaani jatkettiin 10 päivällä ja sain lääkityksen pitkittyneeseen migreeniin, saan nähdä auttaako.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Miten pääsin au pairiksi!

Au pairiksi hakeminen on aina ollut se kiehtova varavaihtoehto, backup plan, plan B. Kuvittelin lukion jälkeen pääseväni heti ensimmäisellä haku kerralla jatko-opiskelemaan....Ei se sitten ihan mennytkään niin! Toukokuun lopussa kun sain kieltävät vastaukset molemista hakukohteistani tunsi suurta pettymystä...Mikä meni pieleen? Mitä tekisin välivuotenani? Ei ollut vakituista työpaikkaa eikä järkevää suunnitelmaa, joten suuntasin Au Pair Worldin sivuille ja tein itselleni profiilin. 

Profiiliä tehtäessä eniten kannattaa panostaa Dear Family-kirjeeseen ja kuviin! Kuvia kannattaa olla useita, jotta host perhe saa hyvän kuvan sinusta. Dear Family kirjeessä kannattaa rehellisesti kertoa millaiseen perheeseen haluaa, millainen ihminen on, miksi olet mielestäsi hyvä valinta au pairiksi, harrastukset ja niin edelleen. Mitä monipuolisemmin kerrot itsestäsi ja toiveistasi sitä helpompi sinun on löytää "match" perhe. Muista myös rajata mihin maihin olet kiinnostunut lähtemään ja huomaa rajoitukset (esim. Amerikkaan pääsee vain järjeston kautta) Omat kiinnostus maani olivat UK, Espanja ja Ranska. Usa kiehtoi myös kovasti, mutta olin lukenut niin paljon huonoja juttuja järjestön kautta tehdyistä au pair sopimuksista, että päätin hoitaa perheen haun omin päin.

Hämmästykseni profiilini sai suurta kiinnostusta ja vastaanotin 47 kiinnostuneen host perheen sähköpostit noin viikon sisällä. Kaukaisimmat perheet olivat Kiinassa saakka ja lähimmät Ruotsista. Yhden perheen hakemus kiinnitti huomioni. He asuivat pienessä kylässä lähellä Lontoota, heillä oli kaksi lasta jotka olivat juuri sen ikäisiä mitä toivoinkin ja suurin plussa perheen äiti oli suomalainen!

Aloin viestitellä perheelle ja he lähettivät minulle useita kysymyslistoja. Mitkä on lempiruuat, mitä tekisin jos lapsi löisi päänsä, mitä elämän arvoja vanhempani ovat opettaneet minulle? Sovittiin "Skype-treffit" sunnuntaille 2.6 klo 4pm brittien aikaa. 

Sunnutaina jännitin koko päivän haastattelua, vartti ennen puhelun alkua olin jo aivan hermoraunio. Olen aina ollut hyvä englannissa ja sanavarastoni on laaja, mutta entä jos mokaan, entä jos jäädyn aivan totaalisesti ja vain änkytän? Mitä jos britti isä puhuu hassua murretta enkä ymmärrä mitään mitä hän sanoo?! Tietokoneesta kuuluu tuttu Skypen pirinä ja näytöllä lukee "Susanna is calling", mietin että nyt annan parhaani ja vastasin puheluun. 

Näytölle avautuu videokuva nuoresta pariskunnasta ja upeasta vaaleasta keittiöstä. Ensimmäiset sanat ovat tuttavalliset "Hello Veera! How are you?" ja vielä täydellisen selkeällä brittienglannilla. Pariskunta vaikuttaa rennolta, vitsailee ja naurahtelee usein. Itse mokailen hieman (pientä sanoissa takeltelua ja sanoin kerran vahingossa perheen äitiä he enkä she". Rupattelemme mukavia melkein tunnin ajan ja perheen tyttökin käy nopeasti vilkuttelemassa minulle. Kaikki jännitys on kadonnut ja naureskelen itsekkin, tämähän on ihan kivaa!

Illalla perheen äiti pistää viestiä kuinka mukava oli jutella ja haluaisivat jutella seuraavanakin sunnuntaina Skypessä uudemman kerran. Olen "kolmen parhaan" joukossa joista yhden he haastattelevat lauantaina, minut sunnuntaina kello 18 ja yhden tytön vielä sunnuntaina kello 19. Viikko kuluu ja odotan uutta Skype puhelua kuin kuuta nousevaa, nyt saisin jutella myös lasten kanssa ja he ovat tehneet omat kysymyksensä minulle. 

Sunnutaina 8.6 puhelun alettua näen näytöllä koko perheen vilkuttelemassa minulle. Vaihdetaaan viikon kuulumiset ja sitten alkaa kauhea tenttaus. Perheen tyttö Hilla on kuullut äidiltään, että harrastin voimistelua ja haluaa tietää osaanko opettaa hänelle kärrynpyörän. Olavia taas kiinnostaa minun paraskaverini ja legojen rakennustaidot. Molempia lapsia hihityttää kun sanon olevani parhaan kaverini kanssa kuin paita ja peppu! Perheen kotona on remontti menossa, joten juttelemme remonttin edistymisesta pitäisi kuulemma olla valmista ennen syyskuuta. Puhelu on aika pikainen ainoastaan puolentunnin mittainen, joten päätän lähteä vielä käymään terassilla. Illalla kotiin palattuani huomaan uudeen viestin AP Worldin sivuilla: 

Moikka Veera, me ei taman pidempaa mietinta-aikaa tarvittu, vaan mielellaan otettais sut meidan au pairiksi, jos vaan haluat meille tulla viela 
tuon viimeisimman kaoottisen (ja huonosti valmistellun) skypeilyn jalkeenkin! :) 

Laittelen sulle ehtiessani lisainfoa, sopparia etc. 

Ja jos sulla oli suosituksia tai suosittelijoita, lukisin/olisin mielellani yhteydessa heihin :) 

Meidan edellinen au pair Tuuli on lupautunut kertomaan kokemuksistaan, ehka on helpompi kysella juttuja Tuulilta, ########@gmail.com. 

Mun sp-osoite on ***************@gmail.com, tata sivustoa en toivottavasti tarvii vahaan aikaan :) 

t.Susanna

Nyt aika on mennyt asioitten järjestelyyn lentoliput, vakuutukset, rahat jne hoitamiseen. Lähtöpäivä on siis 5.9 . Ja tähän lopuksi aattein laittaa sneak peekin tulevasta talosta ;) 





lauantai 14. kesäkuuta 2014

Uusia juttuja !



Heissan! Nyt se on varmaa, tää likka muuttaa Englantiin syyskuussa! Tulin siis valituksi haluamaani perheeseen. Vuoden ajan kotini tulee olemaan Farnham Commonissa, pienessä kaupungissa juuri Lontoon ulkopuolella. Työtehtäviini kuuluu tavalliset au pair hommat eli lasten vahtiminen ja talosta huolehtiminen. Onneksi perhe on puoliksi suomalainen, niin ehkei kulttuurishokki tule olemaan niin suuri! Lähtöpäivää ei ole vielä tarkalleen päätetty, mutta jossakin kuun puolivälin jälkeen se tulee olemaan. 

Täytyisi pienessä ajassa hoitaa miljoona asiaa, muuttoilmoitus, vakuutukset, autokoulu loppuun, kämppä asiat jne. Olo tulee varmasti ekat pari kuukautta olemaa tosi yksinäinen, koska en tiedä ketään joka olisi tällähetkellä au pairina Englannissa. Yksin jääminen ja valtava koti-ikävä pelottaa kaikista eniten. Olen yrittänyt netistä löytää tietoa muista suomalaisista jotka ovat lähdössä Lontooseen syyskuussa, mutta tietoa löytyy aika niukasti. Ehkä tästä selvitään!