SCANDINAVIAN CHRISTMASS MARKET!

Viime viikon sunnuntaina lähdin aamu junalla kohti Lontoota, jossa oli tarkoitus tavata Kia ja Ada. Tapaamispaikaksi oltiin sovittu Waterloon asema ja myös toinen suomalainen porukka päätti liittyä seuraamme. Loppujen lopuksi meitä oli koossa kahdeksan tyttöä Starbucks mukit kädessä. Tää oli Adan eka kerta Lontoossa, joten suunnitelmana oli kävellä Waterloolta Thames joen vartta pitkin Westministerille ja katsoa matkalla olevat turistikohteet (London Eye, Big Ben), kuitenkin vettä tuli sen verran kaatamalla ettei tuhlattu kyllä sen enempää aikaa ulkona oleskeluun. Osa underground reitistä oli suljettu, joten jouduttiin meneen Lontoon Merimieskirkolle hieman kiertoreittiä, mutta kaikki oli sen arvoista!

 Kun päästiin perille paikka oli tupaten täynnä ihmisiä ja siellä myytiin kaikkea suomalaista karkeista Reinoihin. Mun ostoskoriin eksyi lähinnä salmiakki ja karjalanpiirakoita, mutta pullollinen glögiä olisi houkuttanut jos hinta ei olisi ollut niin korkea! Ostokset maksettua siirryttiin yläkertaan kahvittelemaan ja voi sitä ilonmäärää kun sain ostettua Muumi limua. Myös tuore korvapuusti maistui taivaalliselta kun sitä ei ole pitkään aikaan syönyt. Juoruttiin kahvitellen vaikka kuinka pitkään, kunnes päätettiin siirtyä Piccadilly Circuksen alueelle etsimään ruokapaikkaa. Kaikkien teki mieli pizzaa, joten päädyttiin Bella Italia nimiseen italialaiseen ravintolaan. Syömisen jälkeen kaikki lähti erisuuntiin osa leffaan, toiset kotiin ja mä ja Kia lähdettiin saattaan Adaa takaisin Waterloon asemalle. Kotona olin seitsemän aikoihin ja rentouttavan kylvyn jälkeen menin suoraan nukkumaan! Toivottavasti tavataan täällä Suomiporukalla vielä useemmin!

ÄRSYTTÄÄ!

Eiks kasvakki kivasti vinoon viisaudenhammas :D!

Viime perjantaina jouduin ikävään tilanteeseen. Mua oli jo koko alkuviikon vaivannut hirveä hammassärky, joka säteili koko vasemmalle puolelle kasvoja. Aluksi aattelin, että odotan joululomaan saakka päästäkseni Suomeen hammaslääkäriin, mutta keskiviikko aamuna kipu oli jo niin sietämätöntä (ja puoli naamaa turvoksissa), että tämän hammaslääkäripelkoisen oli pakko lannistua ja varata aika hammaslääkärille. 

Englannissa hammaslääkärisysteemi on hieman erilainen kuin Suomessa ja melkein kaikki hammaslääkärit ovat ns. yksityisiä. Onneksi host isäni sai hommattua mulle ajan omalle hammaslääkärille jo heti perjantai aamuksi. Tässä vaiheessa veikkasin, että kovaa vauhtia ulos puskevat viisauden hampaat aiheuttaisivat kivun ja maalailin jo kauhukuvia mieleeni hampaiden repimisestä. Kävin hammaslääkärin toimistossa täyttämässä tietolomakkeen sairauksista, allergioista ja muista oleellisista tiedoista ja sain hyvän vinkin hakea puuduttavaa hammassärkygeeliä apteekista, jotta selviytyisin perjantaihin saakka.

Geelin ja särkylääkkeen avustuksella sain kivut aisoihin, mutta silti jännitin kuollakseni hammaslääkärille menoa. Perjantaina tallustin kohti hammaslääkäriä enkä joutunut odottelemaan melkein ollenkaan. Mulla oli lääkärinä noin 45v todella ihana nainen, joka höpötteli mulle kokoajan kaikkia kivoja juttuja. Mitään reikää tai muuta ongelmaa ei näkynyt päälle päin, mutta kovien kipujen ja turvotuksen takia päätettiin ottaa röntgenkuvat ja näin heti lääkärin ilmeestä, että siellä tosiaan on jotain vialla eli kesällä mulla lohkes hammas ja kävin sen paikkauttamassa terveyskeskuksessa. 

No sattumalta mulla oli hammaslääkäri harjoittelija tekemässä paikkauksen, ilmeisesti se ei ollut putsannut sitä lohkeamaa kunnolla, koska paikan alle oli jäänyt bakteereja. Siitä johtuen mulle on nyt paikan alle kasvanut iso reikä joka ylettää hampaan juuriin saakka! Ainoa ratkaisu on tehdä juurihoito ja toivoa parasta, mutta Englannissa NHS ei rahoita hammaspaikkoja kuin metallisena ja jos haluaa valkosen paikan sen joutuu potilas itse maksamaan. Tultiin pienen tuumaustauon aikana siihen tulokseen että, hammaslääkäri määrää mulle vahvat antibiootit jotka toivottavasti hillitsevät tulehdusta ja varsinainen juurihoito tehdään vasta Suomessa. Nyt koitan siis selvitä särkylääkkeen ja antibiottien voimalla selvitä Suomeen saakka.....

ICESKATING!

Lauantai aamuna mun herätyskello soi jo 6.30, olin valvonut yhteen saakka joten melkein itkua vääntäen raahauduin suihkuun ja laittautumaan. Taksi tuli hakeen mua ja Selinaa Saintburysin edestä 7.20 ja matkan varrella napattiin vielä Patricia mukaan. Sloughissa vaihdettiin taksi junaan ja matkattiin Lontooseen määränpäänä Somerset House! Oltiin varattu runsaasti aikaa matkustamiseen, joten oltiin paikanpäällä melkein tunnin etuajassa. Sattumalta kaikki meistä oli skipannu aamupalan, joten mentiin Cafe Neroon pikaiselle aamupalalle ennen luistelun alkamista.

Tunnin luisteluvuoro maksoi kahdeksan puntaa ja siihen sisältyi myös luistintenvuokra. En oo ikinä pelännyt luistellessa niin paljon mitä tuolla pelkäsin! Meidän kanssa samaan aikaan luisteli noin 50 henkeä ja vähän väliä joku kaatui ja kiskaisi kolme muutaki ihmistä samalla nurin. Olin ihan kauhuissani,että joku kiskasee mut vahingossa nurin ja mun tuurilla murran kaikki mahdolliset raajat siinä vaiheessa. Meidän tunnin aikana yheltä murtu ranne, yheltä murtu nenä ja yheltä mieheltä lähti kaatuessa olkapää pois paikoiltaan ja se vietiin paareilla pois,joten mun pelko ei todellakaan ollu hullujen brittiluistelijoiden seassa turha!

Huvittavan näköistä kun pariskunnat yritti luistella muka romanttisesti käsikädessä ja toisen kaatuessa molemmat makasivat pitkin pituuttaan keskellä jäätä. Toinen asia joka mua nauratti oli se että mua ei meinattu päästää luisteleen koska mulla ei ollut kaulahuivia! Varusteina piti siis olla pipo, hanskat ja kaulahuivi, eikä mulla ollut kuin pipo ja hanskat. Luistelunvalvojat oli si sitä mieltä et mua ei voi päästää luisteleen, koska voin saada hengenvaarallisia paleltumia (ulkolämpötila oli sillä hetkellä +15). Totesin sit vaan, että oon kotosin Suomesta ja oon tottunu luistelemaan pikkasen kylmemmissäkin keleissä ja oon valmis ottamaan sen riskin että hengenvaarallisen paleltuman saan! Loppujen lopuksi kaikki riisuivat pipot ja hanskat heti kun pääsivät luistelemaan.

Meillä oli uskomattoman hauskaa. Selina itävaltalaisena tottakai osasi luistella hyvin, mutta Patricia oli jäällä vasta toista kertaa elämässää ja luisteli hämmästyttävän hyvin! Tunsin itseni vähintään NHL tason pelaajaksi luistelutaidoillani ku kaikki muut ympärillä kompuroivat ja kaatuilivat. No joululoman aikana varmaan palaudun taas maanpinnalle kun tajua olevani suomalaiseksi paska luistelija. Tosi moni tuli tunnin aikana kysymään multa ja Selinalta että mistä oikein ollaan kotosin kun luistellaan niin hyvin.

Luistelun jälkeen käytiin juomassa kuumat kaakaot, jonka jälkeen kierreltiin hetki Thamesin varrella kunnes väsyneinä palattiin kotiin!

AU PAIR LIFE (also in english)

Kun yrität selittää lapsille, miksei suklaakakkua voi syödä illalliseksi/ When you are trying to explane that children can not eat cake as a dinner

Kun kello on kuusi ja siirrät vastuun vanhemmille/ When you are off and move the responsibility back to parents.

Uusi työlista!!......Ja olet viikonlopun töissä/ New work schedule!!!..... And Im working on the weekend

Kun lapset nirsoilee/ When children are picky and whining about their food.

"Oh wow, I love your hair!! Its so blonde and long!!

Aamuherätykset/ Morning wake ups

Keskiviikko aamujen Costa hetket/ Wednesday mornings Costa meet up

Kun pääset töistä aikaisemmin kuin oli sovittu/ When you finish your work early

"Veera saisinko......."/ "Veera can I have some...."

Kun lapset suuttuvat ja haukkuvat sinut huonoimmaksia au pairiksi ikinä/ When the kids get mad and shout that you are the worst au pair ever!

TWO MONTHS IN ENGLAND!

Lokakuu on ohi ja siihen mahtui paljon kaikkee erilaista. Tuntuu et oon vihdoin alkanu kotiutuun tänne enkä ota enää nii kauheeta stressiä jos joku suju esim tänään kun kaadoin maidot pitkin pöytää lasten kirjojen päälle... Viikot rullaa eteenpäin hurjaa vauhtia ja oonkin yrittäny haalia extra hommia joka puolelta jotta sais vähän rahaa säästöön. Huomenna meen Ealingiin siivoon mun hostperheen asuntoo uusia vuokralaisia varten ja lauantaina teen extra babysittingiä host äidin kaverille! Siitä saakin jo sievoisen summan säästöpossuun. Mun suunnitelmana on ollu säästää 100 puntaa joka kuukausi ja aika hyvin se on toteutunut kun säästössä on nyt hieman yli pari sataa puntaa.

Half term lasten kanssa sujui todella hyvin vaikka olinkin tosi väsynyt pitkien päivien johdosta. Keskiviikkona oli herätys seitsemän pintaan ja olin kuoleman väsynyt edellisiltaisen lentomatkan takia. Syötiin lapsien kanssa aamupalaa ja väritettiin värityskirjaa. Kymmenen aikaa host isän vanhemmat tulivat käymään ja halusivat viedät lapset mukanaan Windsoriin, joten loppu päivä sujui pyykätessä ja siivotessa. Off olin noin kuuden aikaan ja olin nii kuoleman väsynyt, että menin nukkumaan jo kahdeksalta!

Torstaina työt alkoi samoihin aikoihin ja aamupalan jälkeen tehtiin pikaisesti palapelejä kunnes lähdettiin kävelemään kohti kirjastoa, koska olin ilmoittanut lapset askartelu tapahtumaan. Tapahtuma kesti 10-12.30 ja onneksi Patricia toi myös host lapsensa samaiseen tapahtumaan nii saatiin melkein kolme tuntia juoruilla sillä välin ku lapset askarteli. Kotona syötiin luonas ja suunnattiin pihalle leikkimään. Host äiti tuli kotiin ja loppu ajan tein kotitöitä.

Perjantaina mulla ei onneksi ollut kuin viiden tunnin päivä joka tuntuin kuluvan hujauksessa verrattuna noihin yli 10 tunnin päiviin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin kuin mikä, ulkona tarkeni helposti topilla. Päätettiin lähtee lasten kanssa pyöräretkellä ja suunnattiin Burnham Beechesiin. Hyvän ilman johdosta muillakin oli ollut sama idea ja puisto oli aivan täynnä ihmisiä! Vietettiin yli kolme tuntia puissa kiipeillen, pyöräillen ja eväitä syöden. Meillä oli todella hauskaa ja sattumalta löydettiin myös villikissan pentue pusikosta, ne kyllä menivät äkkiä piiloon meidät huomatessaan.

MADRID!

Torstaina mulla oli ihan normaali työpäivä ja olin off noin klo 14 aikoihin. Kävin pikaisesti suihkussa ja alotin pakkaamisen jonka voisi tehdä aikaisemminkin kuin tuntia ennen lähtöä. Taksi saapui hieman ajoissa, joten en ehtiny syömään mitään, damm. Heathrow oli isoin lentokenttä missä oon ikinä ollut ja se vähän jännitti, mutta onneksi siellä oli tosi hyvät opasteet. Stressi meinasi kuitenkin iskeä siinä vaiheessa kun oli 20 min aikaa koneen lähtöön ja lentokoneen porttia ei oltu vieläkään merkitty. Lopulta se kumminkin ilmestyi taululle 40 min myöhässä ja mulla oli 18 minuuttia aikaa ehtiä koneeseen. Tottakai mun tuurilla se oli myös terminaalin kauimmainen lähtöportti, johon päästäkseni piti ottaa kaksi eri metroa. Juoksin sit hullua vauhtia jonkun espanjalaisen bisnesmiehen perässä, koska veikkasin että ainakin se tietää mihin päin kuuluu mennä. Onneksi se tosiaan tiesi ja pääsin koneeseen viimisten ihmisten joukossa.

Lähtöportti mokan takia moni myöhästyi koneesta, joten se oli aika tyhjillään. Tässä vaiheessa onneni kääntyi ja olinkin ainoa matkustaja meidän penkkirivillä, joten nukuin leveästi melkein koko lennon Madridiin saakka.

Vietin ihanat viisi päivää nauttien auringonpaisteesta, hyvästä ruuasta, juomasta ja ennenkaikkea ihanan Milan seurasta! Oisin viihtynyt Madridissa pidempäänkin! Ainoo miinus oli espanjalaisten englanninkielentaito, siis mä puhuin varmaan viisi vuotiaana parempaa enkkua ku aikuiset espanjalaiset. Tiesin kyllä etukäteen, että Espanjassa enkku ei ole niin vahvoilla, mutta oletin että maan pääkaupungissa edes kassahenkilöt ymmärtäisivät jotain, mutta ei.... Onneksi Mila hoiti kaiken puhumisen nii mun ei tarvinu mun kamalalla espanjankielellä alkaa säätämään esim. ruokatilauksia. Ostoksia reissulta ei kertynyt kuin kaksi: yöpaita ja pipo! Mun budjetti kiittää ja nyt on taas varaa tehä kaikkee kivoja juttuja Englannissa. 

Tiistai iltana mun lento lähti takaisin Lontooseen ja mulla oli myös tällöin hyvä tuuri istumapaikkojen suhteen. Vähän säälitti takana istuvaa kaksimetristä miestä ku se istu polvet korvissa ja mulla oli reilut pari metriä jalkatilaa! Kone laskeutui Heathrowle kymmeneltä illalla ja suunnistin taksilla kotiin nukkumaan, sillä heti keskiviikko aamuna alkoi työt kello 7!