torstai 17. heinäkuuta 2014

50 päivää lähtöön


50 päivää lähtöön ja fiilikset ovat haikeat, huomaan kokoajan miettivän oliko tämä sitten se oikea ratkaisu vai olenko tekemässä elämäni suurimman virheen. Tuntuu että kokoajan itkettää ja ahdistaa. Ei tee mieli poistua kotoa, tavata kavereita, ei oikeestaan tee mieli tehdä yhtään mitään. Pelkään hirveästi valintani seurauksia: Entä jos en pärjää siellä? Entä jos pilaan tällä kaveri- ja seurustelusuhteeni? Entä jos tapahtuu jotain sillävälin kun olen siellä ja missaan kaiken?

Oon kokoajan ajatellut, ettei Suomeen jäävät ihmiset ole este mun lähdölle, mutta entä jos mulla ei ole enää kavereita jäljellä kun tulen vuoden päästä takaisin? Koti-ikävä tulee olemaan suurin vihollinen tässä reissussa, tiedän että se iskee ja tiedän että se iskee lujaa! Olen miettinyt, että kaksi kuukautta sinnittelen vaikka kuinka pahalta tuntuis ja jos ei ikävä sinä aikana helpota voin ruveta harkitsemaan muita vaihtoehtoja.

Tiedän pärjääväni kielitaidollisesti hyvin ja vaikka ei kaikkia sanoja muistaisikaan nii aina sen voi korvata jollain muulla sanalla. Olen myös hyvä lasten kanssa, mutta entä jos lapset ei pidä musta? Tai jos lasten vanhemmat ei pidä musta? Mä tykkäisin et mun Suomi- kamut pitäis muhun paljon yhteyttä, mutta osa on jo suoraan sanonut ettei haluu pitää suuremmin yhteyttä, koska iskee ikävä. Ymmärrän sen, vaikka se itselle tuntuukin pahalta. Oon huomannut että mulla on ollut tunteet tosi pinnassa nyt viime aikoina. Oon sellanen ihminen etten kauheen pienestä itke mutta nyt tuntuu että itku tulee vähän väliä. Itken ku oon vihanen, Itken ku oon iloinen, itken ku oon surullinen, itken oikeastaan mistä tahansa. Tiedän et on ihan turhaa murehtia tälläsiä asioita etukäteen, koska todennäkösesti mulla tulee oleen siellä ihan huippua!

Joten tämän hetkinen olo on todellinen tunteiden pyörremyrsky, yhtenä hetkenä miettii kuinka huippuu ja kivaa mulla tulee olemaan ja toisena hetkenä itkee itsensä uneen ku pelottaa lähteä. Onneksi mulla on si Kian olkapää mihin itkeä, jos asiat tuntuu menevän huonosti. On ihanaa et joku muukin suomalainen on lähössä samaan paikkaan ja kokee samoja tunteita mitä mä käyn läpi. 

Bloggailua yritän jatkaa sen verran mitä kerkiän, postaukset keskittyy varmaan enimmäkseen iltaan ja viikonloppuihin, koska muut ajat oon lasten kanssa. Toivottavasti fiilikset vähän piristyis lähempänä lähtöö, mutta eiköhän tää odotusmasennus mee kohta ohi.

9 kommenttia:

  1. Toivottavasti ei mee ohintoinsun masennus ja lähet sinne ja tuut heti takas :DDdDddddd tai no kannattaahan sitä lähtee nii si ku tulee vuoden päästä takas kaverit ja poikaystävä lähteny elämästä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyä nii hyvät kaverit ja poikaystävä etten usko et ne mihinkään häviää vaikka vuoden olisinkin poissa :) Tuskin mä sieltä kesken pois tuun ku kumminki noin hieno tilaisuus ja toivon mukaan mukava perhe. Hyvää kesän jatkoa :)!

      Poista
  2. ODOTUSMASENNUS ON SE SANA!! sinä sen sanoit kuomaseni

    VastaaPoista
  3. Minkä verran saat viikossa taskurahaa? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin 100 euroa viikossa :) sit jos tunti määrä menee yli sovitun nii maksetaan extraa :)

      Poista
  4. Ihanaa että jollain toisellakin on samanlaiset fiilikset. Mulla ei ehkä kovin pahana vielä (vaikka lähtöön on kuukaus), mut välillä on ollu tunteet pinnassa. Kukaan kaveri ei oo tosin sanonut että pitäis vähemmän yhteyttä, musta se ois outoa. Pitäähän niitä kaverisuhteita kuitenkin hoitaa eikä se hoidu välttelemällä puhumista ikävän takia. :/ Se ikävä tulee silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä oon ny monen au parin kaa jutellu nii suurin osa sanoo et tunteet vaihtelee tosi laidasta laitaan, joten kaippa tää on ihan normaalia ! :)

      Poista
  5. oi että tosi kivaa aupairreissua eiku miten sen sanois :D mutta ota kokemuksesta kaikki irti!

    VastaaPoista