sunnuntai 7. joulukuuta 2014

KOLME KUUKAUTTA ENGLANNISSA



Perjantaina tuli täyteen kolme kuukautta Englannissa asumista. Fiilikset ovat aika samat kuin kahden kuukauden jälkeenkin, arki rullaa normaalisti ja olen jo tottunut elämään täällä. Viikot tehdään töitä ja viikonloppuisin seikkaillaan muiden aupairien kanssa ympäri Englantia. Tällä hetkellä kuitenkin eniten odotan kovaa vauhtia lähestyvää joululomaa! Älkää käsittäkö väärin, viihdyn täällä tosi hyvin mutta on silti hienoa nähdä kaikki mulle tärkeät ihmiset melkein neljän kuukauden jälkeen. Mulla on enää alle kaks viikkoa kun lähden Suomeen ja joululomalle oon suunnitellut kaikkee kivaa tekemistä! Odottavan aika on pitkä joten tuntuu että kello liikkuu takaperin ja aika matelee.

 Mulla on asiat hyvin täällä, mutta ihmettelen suuresti ihmisiä jotka lähtevät aupairiksi vaikkeivat edes pidä lapsista ja sitten palaavat kotiin maitojunalla itkien "ku se on niin rankkaa". Mulla on ainakin ihan huiput hostlapset! Tietenkin lapset on lapsia ja välillä on niitä huonojakin päiviä, mutta pääosin O ja H on molemmat tosi iloisia ja hyvinkäyttäytyviä lapsia ja oon niin onnellinen siitä, kun on vertailun vuoksi kuullu kauhutarinoita joittenkin lapsien hostlapset käyttäytyy. Tämä ei oo mitään rankkaa työtä vaan rentoa lasten kanssa oleskelua, leikkimistä, pyykkäystä ja toisinaan kokkausta. En ymmärrä miten joku voi mieltää tämän homman kovin raskaaksi (jos tähän ei lasketa niitä ketkä tekee 60h/viikossa neljän lapsen kanssa), se on aikalailla asenteesta kiinni miten tämän kokemuksen ottaa.

 Mulle kaikista vaikeinta on yksinoleminen, oon tottunut näkemään kavereita Suomessa päivittäin ja täällä suurimman osan ajasta oleskelet itseksesi, siihenkin on toki jo tottunut mutta ainakin alussa yksinäisyys iski tosi lujaa. Tietysti tohon yksinäisyys kysymykseen vaikuttaa tosi paljon sijainti (isossa kaupungeissa paljon au paireja - pienissä kylässä saatat olla ainoa aupairi). Meidän kylässä en ole tavannut yhtäkään mun ikäistä brittiä vaan sosiaaliset kontaktit rajottuu 3-7 vuotiaisiin lapsiin, niiden vanhempiin ja muihin au paireihin. Ois tosi kiva saada ihan brittikavereita, mutta kaikki taitavat asua yliopistojen läheisyydessä tai sisäoppilaitoksissa joten tutustuminen on vaikeaa. 

 Tiivistettynä mulla on kaikki hyvin ja odotan innolla joulua!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

BRITISH FASHION AWARDS 2014



Maanantaina mulla oli ihan normaali työpäivä, olin off viideltä ja pikaisen laittautumisen kautta suuntasin bussipysäkille. Tarkoitus oli lähteä matkaan Selinan ja Aidan kanssa, mutta valitettavasti Aida sairastui eikä päässyt itse osallistumaan. Meitä oli siis kaksi tyttöä ja kolme lippua. Liput saatiin Selinan host äidin kautta ja tää oli kyllä ihan supermahtava tilaisuus kiitos siitä! 



Saavuttiin Paddingtonin asemalle hieman ennen kello seitsemää ja käytiin pikaisesti mäkkärissä syömässä kun lähdettiin reissuun mahat tyhjinä ennen illallista. Tässä vaiheessa Saralena ilmoitti, että hän pääsee tulemaan ja käyttämään Aidan lipun. Saralenan saavuttua suuntasimme undergroundilla Leicester Squarille, josta käveltiin tapahtumapaikalle. Paikaksi oli valittu London Coliseum, jossa yleensä järjestetään suuria oopperoita ja tämä oli mun mielestä loistava valinta kyseisen tapahtuman paikaksi! Jono sisäänpääsylle jatkui monta sataa metriä ja odotusaikaa kertyi melkein tunti! Tässä vaiheessa kiitin itseäni kun valitsin housut enkä hameen, sillä sisäänpäästessäni kädet ja jalat oli ihan jäässä..... 



Sisäänpäästyämme tapahtuman alkuun oli enää kolme minuuttia, joten pikaisesti kiiruhdettiin paikoillemme. Tapahtuma oli todella hyvin suunniteltu ja upea musiikkeineen ja valoefekteineen. Oma lempihetkeni oli varmasti Emma Watsonin voittaessa palkintonsa tai Victoria Beckhamin pitämä puhe! Kahden tunnin jälkeen kaikki palkinnot oli jaettu ja oli aika suunnata punaista mattoa pitkin kotiin. Saatiin ihanat goodiebackit (napattiin myös yksi Aidalle!), jotka olivat täynnä meikkejä, suklaatryffeleitä ja hajuvesiä mm. Cuccilta! Juteltiin punaisella matolla muutaman tähden kanssa, kuten Kylie Minogue, Karolina Kurkova ja Rita Ora! Kotiin päästyämme kello oli jo reilusti yli yksi yöllä, joten hammaspesun kautta suoraan nukkumaan! Tää oli kyä tähän mennessä mun au pair vuoden kohokohta ja toivottavasti saadaan lisää lippuja tälläsiin tapahtumiin!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

SCANDINAVIAN CHRISTMASS MARKET!



Viime viikon sunnuntaina lähdin aamu junalla kohti Lontoota, jossa oli tarkoitus tavata Kia ja Ada. Tapaamispaikaksi oltiin sovittu Waterloon asema ja myös toinen suomalainen porukka päätti liittyä seuraamme. Loppujen lopuksi meitä oli koossa kahdeksan tyttöä Starbucks mukit kädessä. Tää oli Adan eka kerta Lontoossa, joten suunnitelmana oli kävellä Waterloolta Thames joen vartta pitkin Westministerille ja katsoa matkalla olevat turistikohteet (London Eye, Big Ben), kuitenkin vettä tuli sen verran kaatamalla ettei tuhlattu kyllä sen enempää aikaa ulkona oleskeluun. Osa underground reitistä oli suljettu, joten jouduttiin meneen Lontoon Merimieskirkolle hieman kiertoreittiä, mutta kaikki oli sen arvoista!

 Kun päästiin perille paikka oli tupaten täynnä ihmisiä ja siellä myytiin kaikkea suomalaista karkeista Reinoihin. Mun ostoskoriin eksyi lähinnä salmiakki ja karjalanpiirakoita, mutta pullollinen glögiä olisi houkuttanut jos hinta ei olisi ollut niin korkea! Ostokset maksettua siirryttiin yläkertaan kahvittelemaan ja voi sitä ilonmäärää kun sain ostettua Muumi limua. Myös tuore korvapuusti maistui taivaalliselta kun sitä ei ole pitkään aikaan syönyt. Juoruttiin kahvitellen vaikka kuinka pitkään, kunnes päätettiin siirtyä Piccadilly Circuksen alueelle etsimään ruokapaikkaa. Kaikkien teki mieli pizzaa, joten päädyttiin Bella Italia nimiseen italialaiseen ravintolaan. Syömisen jälkeen kaikki lähti erisuuntiin osa leffaan, toiset kotiin ja mä ja Kia lähdettiin saattaan Adaa takaisin Waterloon asemalle. Kotona olin seitsemän aikoihin ja rentouttavan kylvyn jälkeen menin suoraan nukkumaan! Toivottavasti tavataan täällä Suomiporukalla vielä useemmin!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

ÄRSYTTÄÄ!

Eiks kasvakki kivasti vinoon viisaudenhammas :D!

Viime perjantaina jouduin ikävään tilanteeseen. Mua oli jo koko alkuviikon vaivannut hirveä hammassärky, joka säteili koko vasemmalle puolelle kasvoja. Aluksi aattelin, että odotan joululomaan saakka päästäkseni Suomeen hammaslääkäriin, mutta keskiviikko aamuna kipu oli jo niin sietämätöntä (ja puoli naamaa turvoksissa), että tämän hammaslääkäripelkoisen oli pakko lannistua ja varata aika hammaslääkärille. 

Englannissa hammaslääkärisysteemi on hieman erilainen kuin Suomessa ja melkein kaikki hammaslääkärit ovat ns. yksityisiä. Onneksi host isäni sai hommattua mulle ajan omalle hammaslääkärille jo heti perjantai aamuksi. Tässä vaiheessa veikkasin, että kovaa vauhtia ulos puskevat viisauden hampaat aiheuttaisivat kivun ja maalailin jo kauhukuvia mieleeni hampaiden repimisestä. Kävin hammaslääkärin toimistossa täyttämässä tietolomakkeen sairauksista, allergioista ja muista oleellisista tiedoista ja sain hyvän vinkin hakea puuduttavaa hammassärkygeeliä apteekista, jotta selviytyisin perjantaihin saakka.

Geelin ja särkylääkkeen avustuksella sain kivut aisoihin, mutta silti jännitin kuollakseni hammaslääkärille menoa. Perjantaina tallustin kohti hammaslääkäriä enkä joutunut odottelemaan melkein ollenkaan. Mulla oli lääkärinä noin 45v todella ihana nainen, joka höpötteli mulle kokoajan kaikkia kivoja juttuja. Mitään reikää tai muuta ongelmaa ei näkynyt päälle päin, mutta kovien kipujen ja turvotuksen takia päätettiin ottaa röntgenkuvat ja näin heti lääkärin ilmeestä, että siellä tosiaan on jotain vialla eli kesällä mulla lohkes hammas ja kävin sen paikkauttamassa terveyskeskuksessa. 

No sattumalta mulla oli hammaslääkäri harjoittelija tekemässä paikkauksen, ilmeisesti se ei ollut putsannut sitä lohkeamaa kunnolla, koska paikan alle oli jäänyt bakteereja. Siitä johtuen mulle on nyt paikan alle kasvanut iso reikä joka ylettää hampaan juuriin saakka! Ainoa ratkaisu on tehdä juurihoito ja toivoa parasta, mutta Englannissa NHS ei rahoita hammaspaikkoja kuin metallisena ja jos haluaa valkosen paikan sen joutuu potilas itse maksamaan. Tultiin pienen tuumaustauon aikana siihen tulokseen että, hammaslääkäri määrää mulle vahvat antibiootit jotka toivottavasti hillitsevät tulehdusta ja varsinainen juurihoito tehdään vasta Suomessa. Nyt koitan siis selvitä särkylääkkeen ja antibiottien voimalla selvitä Suomeen saakka.....

tiistai 18. marraskuuta 2014

ICESKATING!



Lauantai aamuna mun herätyskello soi jo 6.30, olin valvonut yhteen saakka joten melkein itkua vääntäen raahauduin suihkuun ja laittautumaan. Taksi tuli hakeen mua ja Selinaa Saintburysin edestä 7.20 ja matkan varrella napattiin vielä Patricia mukaan. Sloughissa vaihdettiin taksi junaan ja matkattiin Lontooseen määränpäänä Somerset House! Oltiin varattu runsaasti aikaa matkustamiseen, joten oltiin paikanpäällä melkein tunnin etuajassa. Sattumalta kaikki meistä oli skipannu aamupalan, joten mentiin Cafe Neroon pikaiselle aamupalalle ennen luistelun alkamista.

Tunnin luisteluvuoro maksoi kahdeksan puntaa ja siihen sisältyi myös luistintenvuokra. En oo ikinä pelännyt luistellessa niin paljon mitä tuolla pelkäsin! Meidän kanssa samaan aikaan luisteli noin 50 henkeä ja vähän väliä joku kaatui ja kiskaisi kolme muutaki ihmistä samalla nurin. Olin ihan kauhuissani,että joku kiskasee mut vahingossa nurin ja mun tuurilla murran kaikki mahdolliset raajat siinä vaiheessa. Meidän tunnin aikana yheltä murtu ranne, yheltä murtu nenä ja yheltä mieheltä lähti kaatuessa olkapää pois paikoiltaan ja se vietiin paareilla pois,joten mun pelko ei todellakaan ollu hullujen brittiluistelijoiden seassa turha!

Huvittavan näköistä kun pariskunnat yritti luistella muka romanttisesti käsikädessä ja toisen kaatuessa molemmat makasivat pitkin pituuttaan keskellä jäätä. Toinen asia joka mua nauratti oli se että mua ei meinattu päästää luisteleen koska mulla ei ollut kaulahuivia! Varusteina piti siis olla pipo, hanskat ja kaulahuivi, eikä mulla ollut kuin pipo ja hanskat. Luistelunvalvojat oli si sitä mieltä et mua ei voi päästää luisteleen, koska voin saada hengenvaarallisia paleltumia (ulkolämpötila oli sillä hetkellä +15). Totesin sit vaan, että oon kotosin Suomesta ja oon tottunu luistelemaan pikkasen kylmemmissäkin keleissä ja oon valmis ottamaan sen riskin että hengenvaarallisen paleltuman saan! Loppujen lopuksi kaikki riisuivat pipot ja hanskat heti kun pääsivät luistelemaan.

Meillä oli uskomattoman hauskaa. Selina itävaltalaisena tottakai osasi luistella hyvin, mutta Patricia oli jäällä vasta toista kertaa elämässää ja luisteli hämmästyttävän hyvin! Tunsin itseni vähintään NHL tason pelaajaksi luistelutaidoillani ku kaikki muut ympärillä kompuroivat ja kaatuilivat. No joululoman aikana varmaan palaudun taas maanpinnalle kun tajua olevani suomalaiseksi paska luistelija. Tosi moni tuli tunnin aikana kysymään multa ja Selinalta että mistä oikein ollaan kotosin kun luistellaan niin hyvin.

Luistelun jälkeen käytiin juomassa kuumat kaakaot, jonka jälkeen kierreltiin hetki Thamesin varrella kunnes väsyneinä palattiin kotiin!